Rantamaisema ei ole kaunista venerivistöineen.
Ei ne veneet siellä koristeena ole. Näsijärven puhtaasta vedestä saa tuoretta kalaa! Sitä herkkua ei juuri tässä kaupungissa kaupoista löydy. Hauet paistan nahkoineen, sehän juuri herkullisimman maun antaa.
Käytännön syystähän noita kirjavia muovisia veneitä valmistetaan,mutta on se kumma kun puuveneitä ei enää oikein löydy monestakaan järvestä.Veistäjät ovat kait menneen autuaammille kalavesille.Kaverillani on tervaushommat meneillään jossakin Hämeenlinnan vesistön rannalla,siellä hän laittaa mehiläisen pesät kuntoon,istuttaa perunaa ja tervaa vanhan "ruuhen"valmiiksi verkkojen laskuun.Meidän vesistöjen rannat ovat kuin "kaatopaikkoja",muovia piisaa laitureista veneisiin,ja kaikenmaailman kirkkaanvärisiä kellukkeita.Sekin on tietenkin "makuasia",mutta ei maistu hyvältä mun suussani,irvokkaita rantamaisemia tuijotellessani.
Näin on. Lähirantani kaipaisi siivousta roskamuoveista ja muusta roinasta.
En ole niinkään vakuuttunut muovikaukaloiden helppohoitoisuudesta, Näsijärven mustiin teräviin rantakiviin törmätessä on helposti reikiä pohjassa. Hyvin huolettu puuvene, jos on mestarin työtä, kestää monet sukupolvet. Muutamia on vielä näillä rannoilla ja osunut kännykän ruutuunkin.
Kiitos Pekka, uskomattoman upeista kuvista! Taitaa se puuvenekin kuvasta löytyä. Kiitos suomalaisen sielun syyvyydestä pulppuavista, runoillisista tai jämeristä sanoistanne!
Vaalikaamme rakkaat rantamaisemamme ja järviemme puhtaat vedet, Siinä meillä on rikkaus, joka on korvaamaton.
Muistan nuoruuteni aikoja milloin kansalaisilla oli kunia-asia pitää rannat puhtaina,mutta myöskin Kemiön saariston merivesi oli "kristallin kirkasta".Kauhulla muistelen kun eräs mahtava laivanvarustaja aloitti vanhojen laivojensa purkamisen "Teijon Lahdella" pilaten kalavedet täysin.Viikon soutelin tarjoten matoa ja uistimia,eikä yhtään tärppiä missään suunnassa.Tippa silmässä palasin helsinkiin ja vannoin kostoa,jos saisin lottovoiton,niin näyttäisin mistä "kana kusee",en saanut lottovoittoa enkä voinut laivanvarustajalle mitään.
Hangon saaristossa näkyi hiekkapohja ainakin kuudeen metrin syyvyteen ja kampelaa tuli verkot täyteen,selkämerelläkin. Paraisten saaristosta on jäänyt muistikuvana mieleen sukellus rakkoleväviidakkoon. se oli lapselle suuri seikkailu.
Rihmaleväkin oli kauniin kirkkaan vihreätä niin Porvoon saaristossa kuin Pohjanlahdella. Puuvene kesti myrskytkin .
Itämeren tukehtuminen sasteisiin on ollut pitkään kestänyt suru.
Lupasivat räntäsadetta, nyt kuitenkin Vapun aamun aurinko paistaa täysillä pilvettömältä taivaalta.
Joten on parasta lopettaa lyhyeen; mennä ulos ihailemaan kevään kehkeytmistä. Onneksi en asuu enää keskustassa. Kohta kaupareisullakin ilahduttaa valkovukot valtoimenaan. Koittaa hetki kun pihakoivuissakin puhkeavat hiirenkorvat ja vihreän sävyt moninaiset; helätä tummien kuusien taustaa vasteen.
No nyt katselin tän en ole ehtinyt kovinkaan paljon olla nyt viime aikoina netissä, on pitänyt laittaa asuntoa asumiskuntoon ja siinä on riittävästi ollutkin puuhastelua .
Ei sillä että noita romuja olis paljon mutta kun kaikki on ollut hakusessa, vaikka kaikki merkkasin lapuilla, no sata jätesäkkiä rivissä eti sieltä kun ovat vieri vieressä .
Niin kuin nuot veneetkin ovata ne taas on helpompi erotella kun näkee ne kokonaan, ja kyä noi veneet kuuluu Suomen luontoon siinä kun nuot purjeveneet lapinniemen kulmille .
Joillla taas ei ole muuta arvoa kun näyttely arvo, noilla soutupaateilla hakee joku itselleen särvintä järvestä .
Joo näin on muutto onneksi on loppu suoralla ja sitten alkaa tulla taas bloki avauksia, niitä on vieläkin varastossa vaikka mitenkä paljon .
Ja kun käyn Tammelan torilla niitä on viiskymmentä lisää siltä matkalta . terv tepivaari
© 2017 Perustanut: Aamulehti.
Toiminnon tarjoaa