Kyllä minä niin mieltäni pahoitin eilenkin kun kuulin huoltoyhtiön nurmikonnitistämisryhmän saapuvan pihaan ensi kertaa tällä kesäkaudella, pikkasen kun on jo ruoho orastanut joissakin kohden.

Nurmikkoa piti ruohonleikkuritraktorilla titenkin huolellisesti ajella sopimuksessa nurmikoksi määritellyssä tontin kulmarinteessäkin, jossa mistään ruohosta ei näy muuta jälkeä kun jotkut  paljaan maan pilkuttamat viimevuotiset nurmettamisyrityksen jäänteet.

Ennen siellä kasvoi harvinaisen komea pihakuusiryhmä, jota piti hävittä nurmea ja vastapäisen talon tirkistelijää häiritsemästä.

Minusta luonnostaan paikalla ennen kasvanut mustikanvarpu on aidosti kaunis ympäri vuoden.

Yhden talon parvekkeiden alapuolista laikukasta sammalmattoa, jossa yhtään ruohonversoakaan ole vielä nossut, piti sekin parturoida millin terällä. Sopimus on sopimus ja järjen käyttö ehdottomasti kieletty.

Traktorin kääntäkohtaan jäi valmiiksi multainen kyntöpelto, johon voimme perustaa perunapellon . Sehän on samalla myös kauniisti kukkiva koristekasvi!

Yhden parvekkeen alle oli kertynyt talven mittaan melkoinen määrä tupakantumppeja, syylliset olivat luvanneet haravoida ne pois.

Eräs huoltoyhtiön pojista otti kauhukseni lehtipuhaltimen ja lennätti tuhannet tupakantumpit kätevästi kaupungin metsäkaistaleen puolelle, josta muutama päivää sitten, pihatalkoisiin osallistuneena, olin huolelisesti nyppinyt jokaikisinen karkkipaperin ja muun roskan sinivuokkojen keskeltä.

Kun kuulosuojaimet oli poistettu "siistimisen" jälkeen nuorukainen puolustautui moitteiltani, että hän vain siisti nurmikon.

Mikä ihmeen nurmikko? kysyin. Mutta kiitos vain perunapellon kyntämisestä!

Toista tuntia  jouduin kerämään pussillisen tupakantumppeja viimevuotisen kuivuneen ruohon seasta, eihän filtterit edes maadu ja olin luvannut vastata tästä kaupungin omistamalta puistokaistaleelta, josta taloyhtiömme, ainakin aikaisemman sopimuksen mukaan, on lupautunut siivoamaan roskat.

Mikä sitten tänä päivänä pätee, en tiedä, kun koko kaupungin puistoyksikkö on pirstaloitunut olemattomiin, niin että on vaikeata kaupungin omien työntekijöidenkään selvittää mikä kuuluu kellekin.

Yhteistyö luonnonsuojelusta vastaavien ja yksityiselle ulkoistettujen puiden kaatamisesta vastaavien välillä näyttä olevan olematonta.

Kun vihdoin, asioista parhaiten perille olevan kaupungin neuvonnan, kautta löytyi vastuussa oleva valvoja kuulin hänen olevan työtehtävillä täysin ylikuormittunut, vaikka hän ei sitä tietenkään itse sanonnut.

Onkohan nyt kaupunki soveltanut käytäntöön sitä aikoinani oppikirjoista lukemani ja kritisoimani  organisaation kuplamallia, joka  muka olisi parempi kuin byrokraattinen selkeästi porrastettu malli.  Porrastetussa organisaatiossa on ainakin  se hyöty, että tietää kenen puoleen kääntyä, jos alimmilla tasoilla takkuilee.

Mutta ehkä nimenomaan se onkin kuplamallin tarkoitus; asiakkaat voivat mielin määrin valittaa ilman vaikutusta ja jokainen voi omassa kuplassaan mellastaa mielin määrin kenenkään puuttumatta.

Lehtipuhallin oli tehokkaasti lennättänyt tupakantumpit naapurini tontilta, heidän  kerättäväksi ei jäänyt kuin muutama.  Olutpullon kappaleen, joka puhallettavaksi liian raskaana roskana oli jäänyt sammaleelle otin tietenkin pussiini, ettei kukaan rusakko tai koira tassujaan siihen teloisi.

Yövuorolta palaavalta naapurille on tietysti vaikeata nukahtaa kun jokaviikkoisen nurmikkopartiointi metelöi. Ja tupruttelee pakokaasujaan keukovammaisten kiusaksi.

Joka puolella näkyy enemmän tai vähemmän rumia nurmikkoalueiksi tarkoitettuja aloja, joita kukaan ei koskaan käytä mihinkään,

Näin alkukesänä jotkut vehreän vihreinä voivat näyttä jopa näteiltä varsinkin jos voikukat niitä iloisesti koristavat. Muutoin jokin ns, joutomaa monipuolisine lajistoineen  on kauniimpi. Minun silmissäni. Mutta makujahan on monenlaisia.

Niistä kumminkin kannattaa joskus kiistellä, sillä toisiet näkevät kauneuden paremmin kun jotkut toiset.