Eilen kävin vieraani kanssa ensimmäistä kertaa Koskikeskuksen kauppakeskuksessa remontin jälkeen. Entisessä keskuksessa minulla ei ollut pahimpia ongelmia löytää paikkaa, johon olin menossa. Tilat olivat ilmavia ja melko mielyttäviä. Uloskäyntikin löytyi oikealta suunnalta.
Tulimme Laukontorin suunnalta kävelysiltaa pitkin. Sisäänkäynnin jälkeen ei näkynyt minkäänlaista opastetta, jonka avulla olisi voinut suunnistaa. Oli vain pitkä käytävä, jota eri alojen liikkeet reunustivat
Jossain liikkeessä, johon piipahdimme, kysyin kassalta, onko hänellä tietoa missä sijaitsee ruokapaikka, johon olimme menossa. Hän kertoi ystävällisesti mistä kerroksesta se löytyy.
Suunnan hisseihin löysimme ihan itse.
Matkalla niitä kohti nuori mies tarttui ystävättäreni käteen ja meinasi esittelemällään kynsilakan poistoaineella väkisin tuhota hänen huolella vastalakatut kynnet, joita juuri olin ihaillut.
Molemmat huudahdimme kauhistuneena, ja onneksi hän sai riutaistua kätensä turvaan hyökkääjältä.
Löysimme ruokapaikan, jota ei voi sanoa gourmeeksi, mutta jonka antimistä löytyi joitain mieluisiakin aineksia sellaisellekin joka ei ole suursyömäri. Tavallinen kahvi oli kamalan makuista. Capucciino kelpasi vieraalleni.
Vessa sijaitsi pitkän matkan päässä, ja sinnekin oli vaikea löytää, en hahmottanut seinän kokoiset WC kirjaimet , vasta jonkun aikaa umpikujalta näyttävä seinää tuijotettuani hoksasin, että se löytyy nurkan takana.
Kun sitten tulimme hissillä alas olivat ilmansuunnat minulta täysin hukassa, mitään viitoitustakaan emme nähneet. Tarkoitus oli poistuakin tulosisäänkäynnistä eli länteen päin kun olimme Pyynikille menossa. Vieraani vakuutti, että tuo on oikea käytävä kun näkyy samanmerkkinen liike kuin sisäntullessakin, ja kas, tuollahan ne kynnenkaappajatkin ovat.
Minä tuumin,että tässä ei nyt kaikki stemmaa mutta jotain kautta taidamme kumminkin ulos päästä.

Tällä kertaa osasimme varoa röykeät esittelijät mahdollisimman kaukaa kiertäen.
Huomasin, että nyt tullaan Hatanpääntielle, mutta mennään sitten Hämeensillan kautta, paljon helpommin ja nopeammin, kuin ruveta eksyilemään labyrintissä.
Olipa varsinainen jättikatiska josta on vaikeata löytää pois. Se kai on tarkoituskin.
Minä ahdistun moisessa rysässä ja välillä koen kauhuntunetta. Monet saavat panikkikohtauksen. Tuskin menen sinne toista kerta. En suosittele kenellekään.

Katselukerrat: 111

Neuvos kommentoi_ 31. tammikuu 2013 14:31
Poista kommentti

Rsähän on sen tarkoituskin.

Kyuu Eturautti kommentoi_ 1. helmikuuta 2013 00:23
Poista kommentti

Aikoinaan oli semmoinen hieno keksintö kuin paino, jolla pystyi tekemään semmoisia opastetauluja. Nykyään tuo tekniikka on jo unohtunut.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt, on tukka päästä lähtenyt.

Kommentoi

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot