Palasin juuri aamulenkiltä, laitoin kahvit päälle, ja kerron tuoreltaan jotain niistä lukuisista tapahtumista, joita rantapoluluillani koin.

Peipposet tervehtivät iloisesti rantaan johtavan polun varrella, Lammessa ei ollut enää sammakonkutua, joten ilmeisesti siitä on tullut viliseviä nuijapäitä. Muoviroskia riittii. Siivoisiko puistooasasto sopivana ajankohtana?

Sumu hälveni järvellä; aika erikoinen  sumu, kun vielä kotini ikkunasta katsellessa luulin pölyksi tai savuksi ensiksi. Yhtä´äkkiä jostain vain ilmaantui kun aurinko oli jo korkealla.

Uimarannalla teki mieli pistää varpaat viileän veteen ja riisuin lenkkarit, käärin lahkeet ja kahlasin matalassa vedessä. Aika kylmää vielä minulle, mutta laiturilla näkyi paistattelevan aamu-uimari. Mittari näytti 10 astetta. Saas nähdä milloin uskallan talviturkkini heittää. En ole talviuimari, kuten tunnuskuvassa näkyvän pehmo-nallen elävä esikuva.

Eräs toinen rantapolkuja käyttävä kulkija kiinnitti huomiotani uuteen tuttavuuteen, jota hänkään ei ollut ennen tässä Näsijärven lahdessa nähnyt :härkälintu! 

Parasta näissä minun virkistysrannoissani on, että ne eivät ole tungokseen asti käytössä.

Vaikka bongariksi en meinaa ryhtyäkään,  kun ehdin täytyy kaiketi mennä jonottamaan sitä seteliraahaa, että vois ostaa jonkun kohtuullisen edullisen kevyen kiikarin.

Sellaisella olisin erottanut senkin, mikä räkättiä pienempi rastas  luritteli tervehdyksen mäkeä noustessani kotiin kahvia keittämään.

Ehkä se oli punakylkirastas, mutta niillä on tapana laulaa iltasella.

Lenkki oli pituudeltaan n. 2km, kesto: 2 t 45min. Muutamia kymmenen metriä jopa pistin hölkäksikin, vaikka juoksu ei koskaan ole ollut mielilajejani.

Kertookaa mielellään mitkä linnut mielyttävät teitä. Varikset ovat ihan sympaattisia, vaikka tähän aikaan vuodesta tekisi välillä mieli ampua, kun ovat kytiksellä napatakseen nokikanan viimeisen poikasen.

Jotkut ihan tavalliset lajit ovat minulle erityisen rakkaita,