Rupesin vastaamaan kirjoittavan mummon blogiin, mutta sitten siirsinkin kommenttini omaan blogiini.

Kynä on tosi kätevä kirjoitisväline.  Olen käyttänyt loppuun lukemattomia lyijykyniä ja kuulakärkikyniä. Kirjoittanut krihveleillä ja liidulla, mustepulloon kastettavilla irtoteräkynillä, täytekynillä, ruokokynillä ja joutsenen sulallakin.

Kynällä kriipustaminen rupeaa kaiketi olemaan aika erikoinen kirjoitustapa, mutta se on erittäin kätevä. Ilman käsillä olevia lukuisia kyniä olisin ihan hukassa.

Onko mummo kirjoittanut puhelimen kosketusnäytöllä tai tabletilla? Kokeillut syöttömenetelmä? Sitä en ole oppinut käyttämään ollenkaan. Puhelimeni ehdottaa itsepintaisesti vähä väliä siirtymistä syöttömenetelmään. Olen kokeillut; se korjaa oikeankin vääräksi oman digiälynsä mukaan. Mitään kirjallisia tyylikeinoja se ei hyväksy alkuunkaan, eikä ollenkaan kaikkia sanoja , vaan kun pääsen lausen loppuun huomaan, että alku onkin jotain ihan muuta kun mitä kirjoitin.

En osaa edes poista punaiset alleviivaukset joita on koko tekstin mitalta läppärillä kirjoittaessani, vaikka koneessa on oletuskielenä suomi. Mutta ei ilmeisesti kirjoitusohjelmassa. Mistähän senkin muuttaa? Vähän liikaa joutuu jatkuvasti ja TURHAAN oppimaan  uusia temppuja vanhoilla päivillä kun koko ajan ohjelmat muuttuvat ja jokainen laite on erilainen piilonappuloineen. Jopa kuppiloiden vessapaperiautomaatin toiminta on opittava yrityksen ja erehdyksen menetelmällä ennen kuin voi pyyhkiä perseensä. 

Tarvittaisiin muotoilustandardeja ja jotain tolkkua muutosvautiin. Mutta sepä olisi tietysti ns. vapaan kilpailun rajottamista.  Mitään laitetta ei osaa edes hankkia millään järjellisin perustein kun muunnelmia on pilvin pimein. Postiluukusta tippuu mainoslehtisiä, jossa on kuvia vempaimista joiden nimityksiä en tunne ja käyttötarkoitusta en osaa edes arvata. Ja sähköpostin kirjeiden urkintaan perustuvassa mainoksessa tarjottiin jotain edullista defibrilaattoria yli tonnin hintaan. En tiedä mikä mokoma laite on ja tuskin osaisin käyttää mihinkään. Kait se liittyy valokuvakseen,luulisin kun ystävän kanssa keskusteltiin jostain känykkäkuvista.

Välillä tuskastuu ja rupeaa ahdistamaan.
Eikö kukaan pysty viheltämään pelin poikki? Tahdon takaisin vanhan putkiradion käyttömukavuuden! Kynästä en luovu koskaan.